Hikoilet öisin
Mistä on kyse ?
Mitä tulisi tehdä ?
Jos olet herännyt keskellä yötä hiestä märkänä, kyseessä voi olla enemmän kuin vain paha uni tai ylikuumentunut huone. Yöhikoilu voi olla oire sairaudesta, joskus vakavastakin. Näistä lista liitteessä 1. artikkelin alaosassa.
Tavallisimpia syitä ovat kuitenkin seuraavat vähemmän vaaralliset vaihtoehdot:
- Vaihdevuodet: Vaihtelevat estrogeeni- ja progesteronitasot häiritsevät sisäistä lämpötilan säätelyä.
- Kilpirauhasen liikatoiminta: Kilpirauhasen liikatoiminta nopeuttaa aineenvaihduntaa ja luo ylimääräistä kehon lämpöä.
- Yöllinen hypoglykemia: Alhainen verensokeri unen aikana laukaisee adrenaliinireaktion, joka aiheuttaa hikoilu.
- Obstruktiivinen uniapnea: Hengityskatkokset rasittavat kehoa fyysisesti, mikä johtaa yöhikoiluun.
- Ahdistuneisuushäiriöt: Korkea stressitaso aktivoi hermoston taistele tai pakene -reaktion unen aikana.
- Idiopaattinen hyperhidroosi: Krooninen sairaus, jossa keho tuottaa liiallista hikoilua ilman tunnettua taustalla olevaa sairautta.
- Tietyt neurodegeneratiiviset sairaudet kuten – ja erityisesti- Parkinsonin tauti
Seuraavassa käsittelen yöhikoilua erityisesti uniapnean yhteydessä.
Obstruktiivinen uniapnea (OSA) on yleinen unihäiriö, jossa hengitys pysähtyy ja käynnistyy toistuvasti unen aikana, ja se voi laukaista useita oireita, kuten yöhikoilun. Tämä ilmiö, jota usein kutsutaan ”uniapnean yöhikoiluksi”, ei ole vain pieni haitta, vaan mahdollinen merkki suuremmasta terveysongelmasta, joka vaatii huomiota.
Uniapnean ja yöhikoilun välisen yhteyden ymmärtäminen on välttämätöntä sen tunnistamiseksi, ovatko oireesi enemmän kuin vain pieni unihäiriö. Uniapnean vaikutukset ulottuvat levottomien öiden ulkopuolelle; sillä se voi vaikuttaa yleiseen terveyteesi, mukaan lukien sydän- ja verisuonijärjestelmäsi ja päiväaikainen toimintakykysi.
Yöhikoilun ja uniapnean ymmärtäminen.
Mitä yöhikoilu on?
Yöhikoilu on liiallista hikoilua unen aikana, joka pahimmillaan voi johtaa vaatteiden ja vuodevaatteiden kastumiseen. Aikaisemmin lievää yöhikoilua on pidetty kehon normaalina lämmönsäätelyprosessina. Uusi tutkimus on kuitenkin osoittanut, että jo lieväkin yöhikoilu, esim. sen tasoinen, jossa vain koetaan hikoilun tunne ja siirretään peitteet sivuun, voi olla merkki autonomisen hermoston tasapainohäiriöstä.
Miten yöhikoilu liittyy uniapneaan?
Yöllinen hikoilu ja uniapnea, erityisesti obstruktiivinen uniapnea (OSA), liittyvät toisiinsa OSA:n aiheuttamien fysiologisten häiriöiden kautta. OSA:an liittyvät toistuvat hengityskatkokset (apneat, hypopneat) unen aikana, johtavat veren ja sitä tietä aivojen happitasojen laskuun, joka laukaisee stressireaktion. Tämä tarkoittaa autonomisen hermoston sympaattisen osion aktivoitumista (taistele tai pakene reaktio) ja sitä tietä stressihormonien, kuten kortisolin ja adrenaliinin, vapautumiseen (Kuvat).
Tutkimukset osoittavat, että miehistä noin 9 % kokee yöhikoilua. OSA-potilailla yöhikoilu on 3 kertaa yleisempää. Tämä korkeampi esiintyvyys liittyy apneajaksojen aikana esiintyvään hypoksiaan (veren happitasojen laskuun) ja hypoksemiaan (kudosten happitasojen laskuun).
Keho reagoi siis happivajeisiin sympaattisella aktivaatiolla vapauttamalla stressihormoneja, nostamalla ruumiinlämpöä ja aiheuttamalla liiallista hikoilua. Vastaavasti parasympaattinen aktiviteetti (rentoudu ja lepää) vähenee. Lisäksi hoitamaton OSA johtaa toistuvaan hapenpuutteeseen, joka aiheuttaa OKSIDATIIVISTA STRESSIÄ (OS) ja tämä edelleen voi aiheuttaa kroonista kehon stressiä (krooninen sympaattinen ylitoiminta eli ylivirittyneisyys).
Tämän on osoitettu synnyttävän kroonista matala-asteita tulehdusta – joka taas on esitetty useimpien kroonisten sairauksien (sydän ja verisuonisairaudet, diabetes, syövät jne) syyksi.
OSA:aan liittyvän yöhikoilun – niin kuin hikoilun yleensäkin- intensiteetti vähenee ikääntyessä. On huomattava, että yöhjkoilu, joskus hyvinkin lievä, varsinkin ikääntyneillä, voi olla ainoa subjektiivinen oire OSA:sta.
OSA ja toistuvat heräämiset
Toistuvat heräämiset ovat yleinen ongelma uniapneapotilailla. Joskus näihin hengenahdistuksen tai tukehtumisen tunnetta. Nämä häiriöt voivat aiheuttaa levotonta unta ja merkittävää väsymystä ja uupumusta seuraavana päivänä.
Potilaat saattavat myös kokea toistuvia liikkeitä kuten ”levottomat jalat” mikä myös voi olla merkki lisääntyneestä sympaattisesta toiminnasta ja liittyä hikoiluun.
Muita oireita
OSA:n perusoireitahan ovat kuorsaus ja apneat tai hypopneat, jotka ovat suoraa seurausta hengitysteiden ahtautumisesta tai tukkeutumisesta unen aikana.
Päiväväsyneisyys on oire, joka voi vaikuttaa vakavasti päivittäisiin toimintoihin, kuten autolla ajamiseen ja työskentelyyn.
Oire, johon on vain vähän kiinnitetty huomiota on nokturia, eli öinen lisääntynyt virtsaamistarve. Se määritetään yleensä virtsaamistarpeeksi 2 kertaa tai useammin per yö. Nokturiaa on raportoitu esiintyvän yli 60 %:lla yli 40 vuotiaista OSA:aa potevista. Varma tieto nokturian syystä jää kuitenkin epäselväksi siksi, että sitä esiintyy ilman OSA:aakin noin 50%:lla yli 60 vuotiaista ja jopa 80 %:lla yli 75 vuotiaista.
Uusin tutkimus viittaa siihen, että tärkein syy nokturiaan ja sama kuin yöhikoiluun eli ANS epätasapaino. Virtsarakon toimintaa säätelee ja koordinoi parasympaattinen hermosto. Kun öisin apneat ja muut syyt aiheuttavat sympaattista ylitoimintaa, parasympaattinen aktiviteetti vastaavasti vähenee ja virtsarakon toiminnan säätely häiriintyy.
Muita oireita ovat aamupäänsäryt, suun kuivuminen ja kurkkukipu herätessä, jotka tyypillisesti johtuvat toistuvista hengityskatkoksista ja kehon reaktiosta näihin tapahtumiin.
OSA-potilailla voi esiintyä myös ärtyneisyyttä, mielialan vaihteluita sekä muisti- ja keskittymisongelmia.
Milloin on aika kääntyä lääkärin puoleen ?
Tavallisimpia syitä epäillä OSA:aa ja siksi kääntyä lääkärin puoleen ovat partnerin havaitsemat kuorsaus ja apneat. Jos nämä eivät korjaannu asentohoidolla (esim tennispallo pyjaman neulottuun takataskuun) ja apneoiden kestoksi mitataan yli 20 sek on syytä hakeutua lääkäriin ja unitutkimuksiin.
Jos sinä tai joku läheinen kokee uniapneaan mahdollisesti viittaavia oireita, on tärkeää tunnistaa näiden oireiden vakavuus ja malli. Merkittäviä merkkejä ovat usein herääminen yöllä, liiallinen päiväaikainen väsymys tai muiden havainnot kovaäänisestä kuorsauksesta tai hengityskatkoksista. Nämä merkit edellyttävät lääkärin konsultaatiota.
Lisäksi oireiden, kuten yöhikoilun, aamupäänsäryn ja päiväaikaisen uneliaisuuden, esiintymistiheys ja voimakkuus antavat tärkeitä tietoja. Jatkuva herääminen yöhikoilun kanssa tai kamppailu pysyä hereillä päivällä, vaikka näennäisesti on riittävästi unta, ovat malleja, jotka viittaavat syvempään ongelmaan.
OSA-diagnoosi perustuu unirekisteröintiin, optimaalisesti ns. laajaan polysomnografiaan (PSG). Tämä tutkimus seuraa tarkasti hengitystä, sykettä ja aivotoimintaa unen aikana apneoiden, hypopneoiden ja muiden hengityshäiriöiden dokumentoimiseksi. OSA:n -diagnosoiminen on kuitenkin mahdollista myös suppeammalla unirekisteröinnillä, mutta oleellista on että saadaan määritettyä AHI eli apnea-hypopnea-indeksi. Tämä siksi, että AHI-tieto on tärkeää uniapnean vakavuusasteen ymmärtämiseksi. AHI-pistemäärä, joka on 5 tai enemmän tapahtumaa tunnissa, viittaa uniapneaan, ja pistemäärän nouseminen osoittaa oireiden vaikeusasteen kasvua. Lievä OSA määritellään AHI-arvolla 5–14, keskivaikea OSA 15–30 ja vaikea OSA yli 30.
Hoito
Diagnoosin jälkeen hoitovaihtoehdot riippuvat sairauden vakavuudesta. Lievässä OSA:ssa laihduttaminen ja asentohoito eli kylkiasennossa nukkuminen voi riittää. Myös alaleukaa eteenpäin vievää hammaslaitteilla voidaan saada hyvä hoitotulos.
Muita konservatiivisiä hoitoja
Nielun lihaksia vahvistavilla menetelmillä kuten alppitorven tai didgeridoo (a wind instrument from indigenous Australians) puhaltelulla voidaan saada hyviä hoitotuloksia.
CPAP
Keskivaikeassa ja vaikeassa OSA:ssa on vakiohoidoksi kehittynyt laitehoito eli jatkuva positiivinen hengitystiepaine (CPAP). CPAP:ia käytetään hengitysteiden pitämiseksi avoimina unen aikana. On hyvä muistaa, että CPAP ei ole sairautta paranna parantavaa hoitoa vaan vain korjaa nielun ahtautumisesta johtuvaa hengityshäiriötä.
UPPP
Parantavaksi hoidoksi sen sijaan kehitettiin nielun avarrusleikkaus- ns. uvulopharyngopalatoplastia, UPPP, joka kuvattiin 1981 ja oikeastaan siitä saatujen dramaattisen hyvien hoitotulosten myötä koko OSA käsite syntyi lääketieteeseen. Huolelliset seurantatutkimukset kuitenkin osoittivat, että hyviä, oireita poistavia hoitotuloksia saatiin UPPP:lla kuitenkin vain noin 40 %:ssa. UPPP on kuitenkin edelleen vaihtoehto etenkin sellaisille OSA potilaille, jotka eivät syystä tai toisesta siedä tai hyväksy CPAP-hoitoa. Näitä on edelleen jopas puolet OSA potilaista.
RAF
Kohtalaisen isona toimenpiteenä pidetty UPPP on parin viimeisen vuosikymmenen aikana korvaantunut pehmeän suulaen ja/tai kielen tyven mini-invasiivisella RAF-käsittelyllä. RAF (radiofrekvenssiablaatio):ssa nielun kudoksia kuumennetaan noin 60 C asteeseen jolloin kudosten valkuaisaineet saostuvat ja kudos arpeutuu. Seurauksena on keskinielun (mesofarynks) kudosten jäykistyminen ja niiden kollapsitaipumuksen pieneneminen. Tämän blogin laatija kehitti ja aloitti nielun AF-hoidot ei vain Suomessa vaan Euroopassa noin 25 v sitten. Aikaisemmin ko. käsittelyä oli tehty Stanfordin yliopistossa Palo Altossa (1998), mutta pääasiassa vain koe-eläiminä käytetyille sioille. Ensimmäiset hoitosarjat tehtiin elektrodeilla, jotka oli valmistettu prostatan käsittelyä varten (hoidettiin prostatan liikakasvua). RAF-käsittelyt on käytännössä syrjäyttänyt UPPP-leikkaukset. RAF-hoito on edelleen varteenotettava vaihtoehto etenkin kuorsauksen hoidoksi, mutta kannattaa harkita myös OSA-hoidoksi niille noin 50%:lle OSA-potilaista, jotka eivät siedä CPAP-hoitoa. Tosin vahva näyttö RAF:n tehosta OSA:ssa vielä puuttuu, jonka takia rutiinihoidoksi sitä ei voi suositella. Nykyään OSA-hoidon ovat jostain syystä omineet keuhkolääkärit (eivät ole nielun vaan henkitorven alapuolella sijaitsevien keuhkojen asiantuntijoita). Ehkä sen takia he ovat täysin unohtaneet nielun erilaiset hoitomahdollisuudet OSA-hoitoina, eikä mitään leikkaushoitoa tai RAF-hoitomahdollisuutta edes mainita keuhkolääkärien laatimissa käypähoito ohjeistoissa.
HGNS
Uudeksi , periaatteessa syytä poistavaksi OSA-hoidoksi on kehitetty hypoglossaalinen hermostimulaatio (HGNS). Nervus hypoglossus on 12. aivohermo, joka hermottaa nimenomaan kielen takaosaa. HGNS:n tarkoitus on vahvistaa mesofarynxin lihaksistoa ja siten estää tukkoon kollapsoitumista. Se on yleensä tarkoitettu keskivaikeaan tai vaikeaan OSA:aan, niille joilla on AHI 15–65 tapahtumaa tunnissa. HGNS:ssä implantoidaan elektrodi operatiivisesti lähelle hypoglossushermoa ja hoito on sen takia invasiivinen eikä sitä suositella lievään OSA:aan.
OSA:aan liittyvän nokturian ja yöhikoilun uusi hoito
Kaksi oiretta joihin OSA-potilailla on hyvin vähän kiinnitetty huomiota, mutta jotka voivat merkittävästi alentaa potilaiden elämisen laatua ovat lisääntynyt öinen virtsaamistarve (nokturia) ja öinen hikoilu. Nokturia määritetään yleensä virtsaamistarpeeksi 2 kertaa tai useammin per yö. Nokturiaa on raportoitu esiintyvän yli 60 %:lla yli 40 vuotiaista OSA:aa potevista. Uusin tutkimus viittaa siihen, että tärkein syy sekä nokturiaan että yöhikoiluun autonomisen hermosysteemin (ANS) epätasapaino.
Toistuvat apneat/hypopneat ja niistä johtuva aivokudoksen hapen puute aiheuttaa oksidatiivisen stressin, joka häiritsee ANS tasapainoa siten, että sympaattinen aktiviteetti lisääntyy ja vastaavasti parasympaattinen aktiviteetti vähenee. Koska virtsarakon toimintaa säätelee ja koordinoi parasympaattinen hermosto, sen häiriöstä syntyy nokturia. Sympaattinen ylitoiminta aiheuttaa myös hikoilun. Onnistuneella CPAP-hoidolla saadaan usein sekä nokturiaa että yöhikoiluongelmaa lievennettyä. Kaikilla näin ei kuitenkaan tapahdu ja suunnittelemamme uusi hoito onkin tarkoitettu erityisesti niille OSA:aa poteville, jotka eivät siedä CPAP-hoitoa/laitetta.
Näin ollen molempien kiusallisten oireiden täsmähoitona voisi olla parasympaattista aktiviteettia lisäävä vagushermon sähköinen stimulaatiohoito. Tähän liittyvän hoitokokeilun olemme jo aloittaneet käyttämällä korvakäytävään asetettavaa EVANES -laitetta. Se on transaurikulaarinen vagus nerve stimulator (taVNS), joka antaa sähköistä mikrovirtaa korvakäytävää ja -lehteä hermottavaan vagushermon haaraan (Ramus auricularis nervi vagi eli Arnoldin hermo).
Kirjallisuutta
Arnardottir ES, Janson C, Bjornsdottir E, et al Nocturnal sweating–a common symptom of obstructive sleep apnoea: the Icelandic sleep apnoea cohort. BMJ Open. 2013 May 14;3(5):e002795
Bäck, L., Liukko, T., Rantanen, I., Peltola, J. S., Partinen, M., Ylikoski, J., & Mäkitie, A. (2009). Radiofrequency surgery of the soft palate in the treatment of mild obstructive sleep apnea is not effective as a single-stage procedure: a randomized single-blinded placebo-controlled trial. Laryngoscope, 119(8), 1621-1627.
Bäck LJJ, Hytönen ML, Malmberg HO, Ylikoski JS. Submucosal bipolar radiofrequency thermal ablation of inferior turbinates: a long-term follow-up with subjective and objective assessment. Laryngoscope 2002;112:1806-12.
Francesco Di Bello, Luigi Napolitano, Marco Abate, Claudia Collà Ruvolo, et al “Nocturia and obstructive sleep apnea syndrome: A systematic review”, Sleep Medicine Reviews, Volume 69, 2023, 101787,
Ho ML, Brass SD. Obstructive sleep apnea. Neurol Int. 2011 Nov 29;3(3):e15.
Mold JW, Woolley JH, Nagykaldi Z. Associations between night sweats and other sleep disturbances: an OKPRN study. Ann Fam Med 2006;4:423–6
Mold JW, Holtzclaw BJ, McCarthy L. Night sweats: a systematic review of the literature. J Am Board Fam Med 2012;25:878–93
Olson MD, Junna MR. Hypoglossal Nerve Stimulation Therapy for the Treatment of Obstructive Sleep Apnea. Neurotherapeutics. 2021 Jan;18(1):91-99.
Patil S, Schneider H, Schwartz A, et al. Adult obstructive sleep apnea: pathophysiology and diagnosis. Chest. 2007;132:325–37.
Puhan MA, Suarez A, Lo Cascio C, Zahn A, Heitz M, Braendli O. Didgeridoo playing as alternative treatment for obstructive sleep apnoea syndrome: randomised controlled trial. BMJ. 2006;332:266–70.
Olaf P. J. Vrooman, Philip E. V. van Kerrebroeck, Michael R. van Balken, Gommert A. van Koeveringe & Mohammad S. Rahnama’i . Nocturia and obstructive sleep apnoea. Nature Reviews Urology volume 21, pages 735–753 (2024)
Ward CP, York KM, McCoy JG. Risk of obstructive sleep apnea lower in double reed wind musicians. J Clin Sleep Med. 2012 Jun 15;8(3):251-5.
Yu-Hsiang Lin, Kuo-Jen Lin & Chun-Te Wu. Revisiting the complex interactions in nocturnal polyuria: insights on OSA, ADH and ANP Nature Reviews Urology volume 22, pages 720–721 (2025)
Ylikoski J, Lehtimäki J, Pirvola U, Mäkitie A, Aarnisalo A, Hyvärinen P, Ylikoski M. Non-invasive vagus nerve stimulation reduces sympathetic preponderance in patients with tinnitus. Acta Otolaryngol. 2017 Apr;137(4):426-431
Ylikoski J, Markkanen M, Pirvola U, Lehtimäki JA, Ylikoski M, Jing Z, Sinkkonen ST, Mäkitie A. Stress and Tinnitus; Transcutaneous Auricular Vagal Nerve Stimulation Attenuates Tinnitus-Triggered Stress Reaction. Front Psychol. 2020 Sep 17;11:570196.
Liite 1.
Yöhikoilua voivat aiheuttaa erilaiset vakavat sairaudet, kuten infektiot, kuten tuberkuloosi tai syänlihastulehdus (endokardiitti), syövät, kuten lymfooma ja leukemia, hormonaaliset häiriöt, kuten kilpirauhasen liikatoiminta ja yöllinen hypoglykemia, neurologiset sairaudet ja hormonaaliset muutokset, kuten vaihdevuodet.
Infektiot
Tuberkuloosi (TB): Bakteerien aiheuttama keuhkoinfektio, joka aiheuttaa runsasta yöhikoilua ja kuumetta.
Endokardiitti: Sydänläppien sisävuorauksen tulehdus.
Osteomyeliitti: Vakava bakteeri-infektio luiden sisällä.
HIV/AIDS: Varhaisvaiheen tai pitkälle edenneet virusinfektiot laukaisevat usein kroonisen yöhikoilun.
Paiseet: Syvistä bakteeri-infektioista peräisin olevat märkätaskut voivat nostaa kehon lämpötilan asetusarvoja.
Syövät
Lymfooma: Sekä Hodgkinin lymfooma että non-Hodgkinin lymfooma ilmenevät usein voimakkaana, runsaana yöhikoiluna.
Leukemia: Veri- ja luuytimen syövät muuttavat immuunivastetta ja kehon lämpötilan säätelyä.Karsinoidikasvaimet: Harvinaisia neuroendokriinisiä kasvaimia, jotka erittävät hormoneja aiheuttaen punoitusta ja hikoilua.
Hormoni- ja aineenvaihduntaongelmat
Vaihdevuodet: Vaihtelevat estrogeeni- ja progesteronitasot häiritsevät sisäistä lämpötilan säätelyä.
Kilpirauhasen liikatoiminta: Kilpirauhasen liikatoiminta nopeuttaa aineenvaihduntaa ja luo ylimääräistä kehon lämpöä.
Yöllinen hypoglykemia: Alhainen verensokeri unen aikana laukaisee adrenaliinireaktion, joka aiheuttaa hikoilu.
Muut sairaudet
Obstruktiivinen uniapnea: Hengityskatkokset rasittavat kehoa fyysisesti, mikä johtaa yöhikoiluun.
Ahdistuneisuushäiriöt: Korkea stressitaso aktivoi hermoston taistele tai pakene -reaktion unen aikana.
Idiopaattinen hyperhidroosi: Krooninen sairaus, jossa keho tuottaa liiallista hikoilua ilman tunnettua taustalla olevaa sairautta.