Mitä sairauksia hoidetaan ylipainehappihoidolla?
Käyttöaiheet
– krooniset haavaumat (mm. diabeetikoilla, tupakoitsijoilla)
– pehmytosien ruhjevammat (crush injuries), muut urheiluvammat ja -tulehdukset
– krooniset luutulehdukset (esim. radiaationekroosi)
– sädehoitojen aiheuttamat kudosvauriot
– kaasukuoliot eli nekrotisoivat faskiitit
– hiilimonoksidi- ja savumyrkytykset
– sukellus- ja painetapaturmat
Käyttöaiheet joista kokemusperäistä näyttöä
– äkillinen kuulonmenetys (sudden deafness, akuutti akustinen trauma)
– tinnitus (korvien soiminen) lue lisää »
– oireita helpottavana hoitona aivohalvauksissa ja selkäydinvaurioissa lue lisää »
– sairaudet joihin liittyy kudoksen tai elimen puutteellinen hapensaanti
– fibromyalgia, väsymysoireyhtymä, autismi, borrelioosi
Ylipainehappihoito huonosti paranevissa haavoissa
Huonosti paranevat haavat ovat usein invalidisoiva ongelma niistä kärsiville kuukausien tai joskus jopa vuosien ajan. Haavat eivät useimmiten parane niissä esiintyvästä bakteeritulehduksesta johtuen, joka taas on seurausta paikallisesta hapen puutteesta huonon verenkierron takia. Varsinkin sokeritaudin yhteydessä esiintyy pienten verisuonten tukkeutumista ja kudosten hapenpuutetta, joka varsinkin alaraajoissa saattaa usein johtaa raajojen osien amputaatioihin.
Niissä tapauksissa joissa ei erikoishoidosta huolimatta (perussairauden hyvä hoito, haavanhoito, antibiootit, verenkiertoa parantavat leikkaustoimenpiteet) haava parane, tulisi ylipainehappihoitoa harkita, koska sen avulla on haavoja saatu paranemaan ja vältytty potilaan raajaosien amputaatiolta. Tällöin potilas välttyy suurelta henkilökohtaiselta kärsimykseltä sekä säästytään yhteiskunnallisilta isoilta kustannuksilta mitä raajaosien amputaatio aiheuttaa.
Ylipainehappihoito ja sädehoito
Nykyaikaiseen pahanlaatuisten kasvaimien hoitoon kuuluu oleellisena osana sädehoito. Valitettavasti sädehoito ei vaikuta pelkästään pahanlaatuisiin soluihin vaan sädetetyn kudoksen kaikkiin soluihin. Sädetys tuhoaa myös verisuonia ja alentaa kudosten vastutuskykyä, jonka takia sädetetty kudos on huonosti hapetettua ja altis tulehduksille. Seurauksena onkin usein pitkäaikaiset tulehdukselliset haavaumat sädetysalueilla. Erityisen ongemallisia ovat leukaluun tulehdustila, luutulehdus, ns. osteoradionekroosi, jolle ainoa tunnettu hoito on ylipainehappihoito.
Ylipainehappihoito, äkillisessä kuulonmenetyksessä, akuutissa meluvammassa ja tinnituksessa
Yli 15%:lla väestöstä on kommunikaatiota häiritsevä kuulovika. Yhtä suurella osalla väestöstä esiintyy korvien soimista eli tinnitusta usein tai pitempiä aikoja. Sekä vaikea-asteista kuulovikaa että jatkuvasti häiritsevää tinnitusta esiintyy 1-2%:lla väestöstä.
Tinnitus esiintyy usein yhdessä kuulovian kanssa ja se on äkillisen meluvamman tärkein oire. Tavallisin tunnettu tinnituksen syy onkin altistuminen voimakkaalle äänelle esim. rock-konsertissa, diskossa tai pamahduksen yhteydessä. Tällöin tinnituksen lisäksi henkilöllä saattaa olla yliherkkyys äänille (hyperakusia eli ääni-intoleranssi). Tinnituksen syy on vääränlainen biosähköinen aktiviteetti kuuloradan hermosysteemissä, meluvamman yhteydessä ainakin aluksi sisäkorvan simpukassa tai aivorungon tumakkeissa, myöhemmin – samoin kuin ilman kuulo-oireita esiintyvän tinnituksen yhteydessä- millä tahansa kuuloradan alueella. Sisäkorvavaurioissa tinnitukseen uskotaan liittyvän siihen, että on syntynyt epäsuhta sisäkorvaan tulevan verenkierron ja sen tarpeen välillä. Voimakas melualtistus tuhoaa osan simpukan aistinsoluista, mutta paljon suurempi joutuu hapenpuutteeseen lisääntyneen hapentarpeen ja samanaikaisen verisuonten vaurioitumisen takia. Jos hapenpuutetta ei korjata, aistinsolut kuolevat. Ylipainehappihoito on ainoa ja teoreettisesti erittäin sopiva hoito akuutissa meluvammassa, kuulonmenetyksessä ja tinnituksessa koska:
Ylipainehappihoidon seurauksena on sisäkorvan hapetuksen parantuminen, erityisesti hapen pääseminen pienimmistä (kapillaari)verisuonista 3-4 kertaa pitemmälle (huonosti hapetettuun) kudokseen kuin normaalitilassa. On osoitettu, että ylipainehappihoito aiheuttaa jopa 500%:n happipitoisuuden kohoamisen sisäkorvan nesteissä.
Happipitoisuuden lisäntyminen aktivoi sidekudoksen soluja (erityisesti ns. fibroblasteja) ja siten edistää sisäkorvan vaurioiden paranemista. Ylipainehappihoito parantaa myös ääreisverenkiertoa, sillä se laskee veren hematokriittia ja veren viskositeettia. Myös verisuonten uudismuodostus stimuloituu.
Kokemus on osoittanut, että yleensä tarvitaan 5-10 hoitokertaa ja esim. meluvammassa tai sen yhteydessä syntyneessä tinnituksessa ylipainehappihoito tulee antaa 3 kuukauden sisällä vammasta. Hoitotulokset ovat sitä paremmat mitä aikaisemmin hoito on aloitettu.